Suomen
valtioneuvostolle, opetusministeriölle, kansanedustajille, europarlamentaarikoille, kansalaisille
ja tiedotusvälineille
Kirjastoalan kannanotto EU:n tekijänoikeusdirektiivin korjaamistarpeista
Euroopan unionin komissio on julkaissut 10.12.1997 ehdotuksen direktiiviksi, jolla pyritään säätelemään erityisesti digitaalisen verkkoympäristön tekijänoikeuksia. Laaja ehdotus sisältää useita kohtia, joiden avulla vahvistetaan oikeudenhaltijoiden asemaa. Ehdotus ei kuitenkaan salli kaikkia perinteisiä tekijänoikeuden rajoituksia, joiden avulla on Suomessa turvattu kansalaisille välttämättömiksi katsotut perusoikeudet tekijänoikeuden alueella.
Kirjastoala niin Suomessa kuin muualla Euroopassa on aina tunnustanut tekijänoikeuden tärkeyden. Tästä syystä se on valmis tukemaan ratkaisuja, joiden avulla tärkeät oikeudet turvataan myös digi-taalisten tietoverkkojen maailmassa. Haluamme kuitenkin varmuuden siitä, että samalla huolehditaan tekijänoikeudellisen tasapainon jatkumisesta säätämällä unionin tasolla rajoituksista ja poikkeuksista, joiden avulla voidaan turvata kansalaisten oikeus tietoon kirjastojen ja muiden julkisten palvelulaitosten kautta.
Suomalaiset kirjastot tukevat täysin eurooppalaisten kirjastojen EBLIDA-järjestön kannanottoa "Save Future Access to Information Now!" (Internet-osoite http://www.kaapeli.fi/~eblida/posharmo.htm). Koska tekijänoikeuden käytännöt Suomessa kuitenkin poikkeavat paikoin euroop-palaisista ratkaisuista, olemme päätyneet tekemään myös kansallisen kannanoton kirjastoalan näkemyksistä ja muutosesityksistä.
Kannanoton antaneessa Kirjastoalan tekijänoikeusryhmässä ovat edustettuina Suomen kirjastoseura, Suomen tieteellinen kirjastoseura, Tietopalveluseura, Finlands svenska biblioteksförening, Suomen musiikkikirjastoyhdistys, Kuntaliitto sekä Suomen kansalliskirjasto Helsingin yliopiston kirjasto.
Helsingissä 25.3.1998
Keijo Perälä
Sinikka Koskiala
puheenjohtaja varapuheenjohtaja
Kannanottoon liittyviin käytännöllisiin kysymyksiin vastaa ryhmän sihteeri Heikki Poroila. Postiosoite Vantaan kaupunginkirjasto, Lummetie 4, 01300 Vantaa. Puhelin 09-839 3473 tai 839 3583. Telefax 09-873 6471. Sähköposti poroila@kaapeli.fi.
Kirjastoalan kannanotto EU:n tekijänoikeusdirektiivin korjaamiseksi
I. Suomen on vaadittava muutoksia direktiiviehdotukseen
EU:n komission ehdotus uudeksi tekijänoikeusdirektiiviksi ei tyydytä kirjastoalaa. Direktiivissä ei ole huolehdittu tekijänoikeudellisesta tasapainosta säätämällä vahvan tekijänoikeuden vastapainoksi rajoituksia, joiden avulla voidaan turvata kansalaisten oikeus tietoon, elinikäiseen opiskeluun ja omaehtoiseen sivistykseen. Tästä syystä Suomen edustajien tulee vaatia direktiivin muuttamista siten, että kansalaisten perinteiset oikeudet voidaan säilyttää.
Pidämme tärkeänä, että Suomen näkemys direktiivistä tukeutuu mahdollisimman laajaan kansalliseen yksimielisyyteen. Uskomme, että Suomessa voidaan saavuttaa oikeudenhaltijoita ja käyttäjiä edus-tavien yhteisöjen kesken kohtuullinen kompromissi direktiivin tekstistä. Edellytyksenä on kuitenkin julkinen keskustelu asiasta. Toivommekin opetusministeriön pikaisesti esittelevän kansalaisille direktiivin sisältöä ja niitä muutoksia, joita Suomen puolelta tullaan ehdottamaan.
Euroopan unionin päätöksentekoprosessin takia on tärkeätä, että Suomen muutosehdotusten val-misteluun osallistuvat kansanedustajat sekä Euroopan parlamentissa että eduskunnassa. Koska tehtävät ratkaisut ovat luonteeltaan pikemminkin yhteiskuntapoliittisia kuin oikeudellisia, on valmisteluun otettava mukaan myös käyttäjiä edustajia ja kansalaisjärjestöjä. Kansallisen etumme mukaista on, että Euroopan unionissa säädetään direktiivi, joka voidaan soveltaa lainsäädäntöömme ilman siitä aiheutuvia yhteiskunnallisia ongelmia.
Kirjastoalan tekijänoikeusryhmä on omasta puolestaan valmis osallistumaan Suomen esittämien muutosten valmisteluun tarjoamalla tämän kannanoton lisäksi viranomaisten avuksi jäsentensä asiantuntemuksen ja yhteydet.
II. Direktiiviehdotus uhkaa kirjastojen, arkistojen, museoiden ja muiden vastaavien julkisten laitosten kansalaisille tarjoamia palveluja
Ehdotetussa muodossaan EU:n tekijänoikeusdirektiivi uhkaa rajoittaa erilaisten julkisten palvelu-laitosten mahdollisuuksia tarjota palveluja kansalaisille. Yksittäisten kansalaisten oikeuksiin direktiivi puuttuu tässä vaiheessa suhteellisen vähän, koska mm. yksityiseen käyttöön tarkoitetun digitaalisen kopioinnin oikeudesta päätetään vasta myöhemmin.
Direktiivin keskeinen uhka kansalaisille liittyy kirjastojen ja muiden vastaavien laitosten oikeuteen välittää yleisölle tietoa ja aineistoja tietokoneen välityksellä. Direktiivissä tämä on säädetty oikeuden-haltijan yksinoikeudeksi ilman merkittäviä poikkeuksia. Direktiivi jättää kirjastojen
palvelut tältä osin riippumaan oikeudenhaltijoiden mahdollisesti myöntämistä luvista. Mielestämme opiskelijoiden, tutkijoiden ja muiden kansalaisten oikeus tietoon ei kuitenkaan saa olla luvanvaraista.
On vaara, että direktiivin toteutuminen esitetyssä muodossa vaikeuttaa kirjastojen perinteisen sivistystehtävän hoitamista suomalaisessa yhteiskunnassa. Erityisen vakavia vaikeuksia voi aiheutua elinikäiselle kouluttautumiselle, joka yhä enenevässä määrin tukeutuu etäopiskeluun ja virtuaalisiin verkkopalveluihin. Ns. tietoyhteiskunnan visioiden kannalta EU:n direktiivi sisältääkin lukuisia tiedon kulun ja saatavuuden vapauteen liittyviä uhkia Suomessa ja kansainvälisesti.
III. Direktiivi muuttaa tarpeettomasti tekijänoikeudellista tasapainoa
Kirjastoalalla ei kiistetä tarvetta suojella tekijänoikeutta digitaalisessa verkkoympäristössä. Direk-tiiviehdotukseen sisältyvä tekijänoikeudellisen tasapainon muutos oikeudenhaltijoiden eduksi menee kuitenkin paljon pidemmälle kuin olisi välttämätöntä. Kirjastoalan näkemyksen mukaan ehdotuksessa on taloudellisista syistä liioiteltu digitaalisen käyttöympäristön mahdollisia vaaroja. Tältä pohjalta rakennettu säännöstö rajoittaa monia perinteisiä kansalaisoikeuksia.
Kohtuullisen tekijänoikeudellisen tasapainon säilyttäminen Suomessa ja Euroopassa on välttämätöntä sekä perusoikeudellisista, sivistyksellisistä että taloudellisista syistä. Oikeus tietoon ja konkreettinen pääsy tiedon äärelle ovat eurooppalaisen elämäntavan perusaineksia. Myös taloudellinen hyvinvointi rakentuu pitkälle niiden varaan. Liian kireä tekijänoikeuslainsäädäntö ahdistaa myös luovaa toimintaa ja taloudellista toimeliaisuutta, ja voi jopa heikentää kilpailukykyä.
Suomessa on onnistuttu rakentamaan toimiva tekijänoikeudellinen ympäristö, jossa eri osapuolten edut ja tarpeet on kyetty hoitamaan sekä muodollisella lainsäädännöllä että lakia tukevalla laajalla kansalaismielipiteellä. Kansallisin ratkaisuin on turvattu yhtä aikaa sekä aineistojen joustava ja kohtuuhintainen käyttö että oikeudenhaltijoiden oikeutetut edut. EU:n direktiivi uhkaa saavutettua kansallista tasapainoa. Eräät Pohjoismaissa vakiintuneet tarkoituksenmukaiset käytännöt ovat monissa suurissa EU-maissa tuntemattomia, mistä syystä direktiivikään ei niitä ehdota säilytettäväksi.
IV. Kansalaisten oikeus tietoon ei ole kohtuuton vaatimus
Kirjastoilla ja vastaavilla palvelulaitoksilla ei ole direktiivin suhteen kohtuuttomia muutosvaatimuksia. Ehdotukset tähtäävät vain yhteiskunnan asettaman palvelutehtävän ja kansalaisten oikeuksien turvaamiseen. Muutosehdotuksilla pyrimme varmistamaan, ettei palvelutehtävä muutu mahdottomaksi tai kohtuuttoman hankalaksi ja kalliiksi, oikeudenhaltijoiden etuja silti loukkaamatta.
Kirjastot ja muut vastaavat laitokset edustavat keskustelussa sekä asiakkaitaan että toimeksiantajaansa eli yhteiskuntaa. Asiakkaiden joukossa on sekä oikeudenhaltijoita että niitä, jotka ainoastaan käyttävät teoksia. Kirjastot ja vastaavat laitokset ovat tärkeitä ostajia, yhteistyökumppaneita ja markkinoijia niin tekijöille, kustantajille kuin oikeuksia hallinnoiville organisaatioillekin. Pyrimmekin siihen, että Suomen muutosesitykset nauttivat mahdollisimman laajaa tukea. Olemme valmiita ja halukkaita neuvottelemaan konkreettisista yksityiskohdista oikeudenhaltijapuolen edustajien kanssa yhteisen näkemyksen löytämiseksi.
V. Ratkaisut ovat yhteiskuntapoliittisia
Direktiivin pohjalta tehtävät ratkaisut koskevat hyvin perustavaa laatua olevia arvoja ja oikeuksia. Tästä syystä on välttämätöntä, että direktiiviä käsitellään poliittisena eikä juridisena kysymyksenä. Kirjastoalan muutosehdotuksissa on keskitytty konkreettisiin kysymyksiin, mutta perustelemme ehdotuksia tässä kannanotossa esitetyillä yhteiskunnallisilla näkemyksillä.
Kirjastot ja muut vastaavat laitokset eivät päätä yhteiskunnallisten arvojen ja oikeuksien toteutumisesta. Vastuu näiden periaatteiden puolustamisesta tai muuttamisesta on poliittisilla päättäjillä ja johta-villa virkamiehillä. Käsityksemme mukaan direktiivi nykyisessä muodossaan hyväksyttynä pakottaisi muuttamaan suomalaisessa yhteiskunnassa perinteisesti hyväksyttyjä arvoja ja kansalaisten oikeuksia koskevia näkemyksiä.
VI. Direktiivin ratkaisut koskevat meitä kaikkia
EU:n tekijänoikeusdirektiivillä säädetään yhteiskunnalliseen elämään merkittävästi vaikuttavista oikeuksista ja näiden oikeuksien poikkeuksesta. Vaikka eräät yksityistä toimintaa koskevat säädökset on jätetty ratkaistavaksi myöhemmin, valtaosa keskeisistä tekijänoikeuden kysymyksistä pyritään ratkaisemaan direktiivillä. Ratkaisun laajuuden ja merkittävyyden takia Suomea Euroopan unionissa edustavien tulisi yhdessä kotimaisten asianosaisten kanssa muovata Suomen ehdotus direktiivin muuttamiseksi. Koska eräät direktiivin keskeiset kohdat vaikuttavat erityisesti kirjastojen ja muiden vastaavien laitoksten palveluihin, tulisi niiden olla mukana Suomen ehdotuksen laadinnassa.
Esitetyssä muodossaan direktiivi uhkaa rajoittaa tiedon vapaata kulkua ja kansalaisten oikeutta tietoon. Kirjastoalan mielestä kansalaisilla on oikeus odottaa voivansa myös tulevaisuudessa katsella ja selailla elektronisessa muodossa olevaa tietoa kirjastossa tai arkistossa yhtä vapaasti kuin he nyt voivat lukea kirjoja.
Konkreettiset muutosehdotukset
1. Kopiointioikeus
Toisessa artiklassa määritellään kopiointioikeus WIPO:n tekijänoikeussopimusta laajemmin kat-tamaan niin pysyvät kuin tilapäisetkin kopiot. Kirjastoalalla on vastustettu kaikkien tilapäisten kopioiden ottamista oikeudenhaltijan yksinoikeuden piiriin tarpeettoman laajana ratkaisuna. Direk-tiivin kaikenkattava määritelmä kopiointioikeudesta voidaan kirjastoalalla kuitenkin hyväksyä, jos 5. artiklan rajoituksista ja poikkeuksista löydetään tyydyttävä ratkaisu.
2. Yleisölle välittämisen oikeus
Kolmannen artiklan säädös yleisölle välittämisen oikeudesta perustuu WIPO:n tekijänoikeussopimukseen. Uuden oikeuden hyväksyttävyyden kannalta täysin olennaisia ovat kuitenkin viidennessä artiklassa säädetyt poikkeukset, joita kirjastoala pitää riittämättöminä. Tästä syystä
yleisölle välittämisen oikeutta kolmannen artiklan mukaisessa muodossa ei tule hyväksyä ilman siihen liitettäviä viidennen artiklaan määriteltyjä riittäviä poikkeuksia.
3. Levitysoikeus
Direktiivissä esitetään levitysoikeuteen liittyvän raukeamisen soveltamista ns. "alueellisen rau-keamisen" periaatteen pohjalta. Suomessa on voimassa ns. kansainvälinen raukeaminen, jonka takia sen paremmin kansalaisten kuin kirjastojenkaan ei tarvitse piitata siitä, missä maassa jokin tuote on myyty/ostettu tai muuten pysyvästi luovutettu. Ehdotettu alueellinen raukeaminen estää Euroopan unionin alueen ulkopuolella ostettujen/myytyjen tuotteiden vapaan levittämisen EU-maissa myymällä, lainaamalla tai muulla tavalla. Kansalaisten ja kirjastojen kannalta tämä kaventaa perinteisiä toi-mintaoikeuksia ja aiheuttaa lisäkustannusten riskin. Erityisesti kirjastojen kaltaisten julkisten laitosten taloudellisesti tarkoituksenmukainen aineistonhankinta vaikeutuu. Tästä syystä
Suomen tulee vastustaa ehdotettua alueellisen raukeamisen periaatetta ja vaatia raukeamisen määrittelyn jättämistä kansallisen ratkaisun varaan kuten nytkin.
4. Oikeuksien ja poikkeuksien harmonisointi
Vaikka direktiivin johdannossa ja perusteluissa korostetaan harmonisoinnin merkitystä, komissio on epäjohdonmukaisesti päätynyt harmonisoimaan ainoastaan oikeudet ja jättänyt poikkeukset ja rajoitukset vapaaehtoisiksi. Vaikka tätä ratkaisua on perusteltu pyrkimyksellä välttää sääntelyä siellä missä sitä ei tarvita, jää lopputulokseksi direktiivi, joka pahimmassa tapauksessa lisää lainsäädännön epäyhtenäisyyttä käyttäjien oikeuksiin liittyvissä ratkaisuissa.
Tällaista ratkaisua ei voida pitää hyväksyttävänä kahdestakaan syystä. Ensinnäkin ratkaisu jättää käyttäjät eri puolilla Eurooppaa oikeudellisesti eriarvoiseen asemaan. Vaikka tällainen tilanne analogisessa käyttöympäristössä onkin ollut mahdollinen, on aivan selvää, että tilanne muuttuu digitaalisessa tietoverkossa. On EU:n puolelta vastuutonta lisätä näin keskeisessä asiassa oikeudellista epävarmuutta.
Poikkeusten jättämistä harmonisoimatta on mahdotonta hyväksyä siksikin, että komissio ehdottaa vain rajoitettua mutta tyhjentävää luetteloa sallituista poikkeuksista. Tällä menettelyllä direktiivi mitätöi WIPO:n tekijänoikeussopimuksen poikkeuksia koskevat periaatteet (joissa korostetaan kaikkien perinteisten poikkeusten jatkamista ja myös uusien sallimista) ja pakottaa kansalliset hallitukset muuttamaan perinteisiin arvoihin perustuvia kansallisia käytäntöjä. Näistä syistä
Suomen tulee vaatia mainittujen poikkeusten säätämistä pakollisiksi jäsenmaille sekä muiden kansallisesti tärkeiksi katsottujen poikkeusten sallimista sekä reprodusointi- että yleisölle välittämisen oikeuteen.
Jos tämä osoittautuu mahdottomaksi toteuttaa, tulee vaihtoehtoisesti vaatia, että
kaikki poikkeukset jätetään kansallisella tasolla ratkaistaviksi.
5. Teknisen prosessin tilapäiset kopiot
Viidennen artiklan kohdassa 1 komissio esittää ainoana pakollisena poikkeuksena tiettyjen teknisessä prosessissa syntyvien tilapäisten kopioiden jättämistä tekijänoikeuden ulkopuolelle. Koska tämän artiklan sisällöstä vallitsee jyrkästi toisistaan poikkeavia tulkintoja,
Suomen tulee vaatia direktiivin tekstin kirjoittamista sellaiseksi, ettei tulkinnoille jää tilaa.
Erityisen välttämätöntä on yksiselitteisesti todeta, tarkoittaako teksti ainoastaan tietokoneiden tiedon-siirrossa tuottamia automaattisia kopioita vaiko myös ihmisaistein havaittavissa olevia kopioita tietokoneen ruudulla. Jos jälkimmäinen tulkinta vastaa tarkoitusta, on myös selvästi ilmoitettava tämä poikkeuksen suhde yleisölle välittämisen oikeuteen. Kirjastojen kaltaisessa ympäristössä tilapäisellä kopiointioikeudella ei ole merkitystä, ellei siihen sisälly yleisölle välittämisen oikeutta, koska asiakkaalla ei voi olla mahdollisuutta aineiston selailuun, ellei kirjasto ensin välitä sisältöä "yleisölle". Kirjastoala ei luonnollisestikaan vastusta laajempiin käyttöoikeuksiin johtavaa tulkintaa, mutta yksiselitteisyys on välttämätöntä artiklassa 5 säädettävien poikkeusten määrittelemiseksi.
6. Kopiointioikeuden poikkeukset ja rajoitukset
Artiklan 5 kohdissa kaksi komissio luettelee tyhjentävästi ne poikkeukset, joita jäsenvaltiot saavat soveltaa kansallisessa lainsäädännössään kopiointioikeuteen. Koska kyse on demokraattisen yhteis-kunnan toimintojen kannalta keskeisistä kansalaisoikeuksista, poikkeukset tulee tasapainon säilyt-tämiseksi säätää pakollisiksi. Siten
kohdan 5.2 johdantoteksti "Jäsenvaltiot voivat säätää..." tulee kirjoittaa muotoon "Jäsenvaltioiden tulee säätää...".
Kirjastoalan mielestä artiklan 5 kohta 2a on tärkeä ja kannatettava poikkeus, jonka nojalla eräitä nykyisiä palveluja voidaan jatkaa ilman suurempia ongelmia. Myös kohtaa 2b (ääni- ja kuvatallenteiden kopiointi yksityiseen käyttöön) pidämme kulttuurisesti tärkeänä poikkeuksena.
Kohdassa 2c on määrätty eräiden julkisten laitosten kopiointioikeuksista. Komissio lienee tarkoit-tanut erityisesti sellaisten teosten kopiointia, joita ei voi hankkia ostamalla. Koska asia on kirjastojen ja vastaavien laitosten palvelutehtävien kannalta hyvin tärkeä, olisi direktiivin tekstiä täsmennettävä oikeudellisen varmuuden lisäämiseksi esimerkiksi seuraavasti:
"kun kyseessä ovat jäsenvaltioiden määrittelemien julkisten kirjastojen, arkistojen, museoiden ja opetusta palvelevien laitosten tekemät kopiot, joita ei ole tehty suoran tai epäsuoran taloudellisen tai kaupallisen edun vuoksi ja joihin sisältyvät arkistointia ja säilymisen turvaamista varten tehdyt kopiot."
7. Poikkeukset kopiointi- ja yleisölle välittämisen oikeuteen
Artiklan 5 kohdassa 3 on säädetty poikkeuksista, jotka jäsenvaltioilla on oikeus säätää kansallisessa lainsäädännössä koskemaan sekä kopiointia että yleisölle välittämistä. Kirjastoalan näkemyksen mukaan näihin kohtiin sisältyvien yhteiskunnan toimivuuden kannalta täysin välttämättömien poikkeusten jättäminen vapaaehtoisuuden varaan on kestämätön ratkaisu. Tästä syystä
kohdan 5.3 johdantoteksti "Jäsenvaltiot voivat säätää..." tulee kirjoittaa muotoon "Jäsenvaltioiden tulee säätää...".
Kohdan 5:3a teksti on muotoiltu tavalla, joka rajoittaa vakavasti kansalaisten oikeutta tiedon saantiin ja kirjastojen kaltaisten laitosten palvelumahdollisuuksia. Teksti tulee muuttaa kuulumaan esimerkiksi seuraavasti:
Jäsenvaltioiden tulee säätää rajoituksista kopiointi- ja yleisölle välittämisen oikeuteen seuraavissa tapauksissa:
a) käyttö opiskelun, opetuksen ja tutkimuksen tarpeisiin sekä yksityisiin tarkoituksiin edellyttäen, että lähde mainitaan ja siinä määrin kuin käyttö on oikeutettua tavoitellun ei-kaupallisen tarkoituksen vuoksi.
Kohdan 5:3b teksti on muoiltu turhan rajoittavasti koskemaan vain joitakin vammaisryhmiä.
Teksti on korjattava siten, että se koskee tasa-arvoisesti kaikkia henkilöitä, jotka eivät vamman tai sairauden vuoksi voi käyttää tavanomaisia julkaisuja.
Kohdassa 5:4 on kytketty sallitutkin poikkeukset kolmivaiheiseen testiin, joka niiden on läpäistävä. Koska tässä tarkoitettua testiä ei mainita sellaisenaan suomalaisessa tekijänoikeuslainsäädännössä,
opetusministeriön tulisi selvittää julkisuudessa, onko kohdalla 5:4 vaikutusta perinteisiin tekijänoikeudellisiin tulkintoihin Suomessa.
8. Lainsäädäntö ja sopimukset
Oikeudellisen varmuuden lisäämiseksi on tärkeätä, ettei oikeudenhaltijoiden ja käyttäjien keskuu-dessa synny epätietoisuutta siitä, mikä on lakiin perustuvien oikeuksien ja poikkeusten ja toisaalta sopimusten keskinäissuhde. Tämän takia olisi direktiiviin saatava tietokantadirektiivissäkin (artikla 15) esiintyvä kohta lain yli menevien sopimusten tehottomuudesta esimerkiksi seuraavalla tavalla:
Sopimuksen ehto, jolla rajoitetaan artiklassa 5 taattuja tekijänoikeuden poikkeuksia, on tehoton.
9. Teknisiä toimenpiteitä koskevat velvoitteet
Artiklassa 6 edellytetään jäsenvaltioilta lainsäädäntöä, jonka avulla voidaan pitää kurissa tekijän-oikeuden valvontaan ja suojaukseen tarkoitettujen järjestelmien kiertäjät. Ehdotuksen teksti on erittäin monimutkainen ja vaikeaselkoinen, minkä lisäksi sen kattama alue on ilmeisesti tarpeettoman laaja ulottuen mm. yksityisyyden ja tekijänoikeudellisesti vapaan aineiston alueelle. On kyseenalaista, onko tekijänoikeuslaki oikea ympäristö säätää tällaisesta lähinnä rikoslain piiriin kuuluvasta asiasta. Tästä syystä
koko artikla 6 tulee jättää pois tekijänoikeusdirektiivistä.
Vaihtoehtoisesti sen teksti tulee muuttaa kuulumaan seuraavasti:
"Jäsenvaltioiden on säädettävä riittävästä oikeudellisesta suojasta sellaisia toimia vastaan, joilla kierretään oikeudenhaltijoiden käyttämien ja tekijänoikeutta suojelevien järjestelmien ja laitteiden vaikutus. Tämän estämättä on kuitenkin sallittava oikeudenhaltijoiden ja lain sallimat toimenpiteet."